Uskonnonopetus

 

Suomalaisessa peruskoulussa opetussuunnitelmaan on kuulunut aina uskonnonopetus. Uskonnonopetus lähtökohtaisesti on ollut tunnustuksellista. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti jokaisella oppilaalla on ollut oikeus saada oman uskontokunnan lähtökohtiin sopivaa uskonnonopetusta. Kuitenkin valtaosa oppilaista on osallistunut ja osallistuu yhä evankelis-luterilaisen kirkon opin mukaiseen uskonnonopetukseen ja tutustuu uskonnonopetuksen puitteissa jossain määrin myös muihin kirkkokuntiin, uskontokuntiin ja myös erilaisiin maailmankatsomuksiin. Tunnustuksellinen uskonnonopetus on ollut varsin mutkaton järjestää silloin, kun valtaosa oppilaista osallistuu koulun pääasialliseen uskonnonopetusryhmään. Muihin kirkkokuntiin ja uskontokuntiin kuuluville on sitten tullut oma uskonnon opettaja koulun ulkopuolelta. Näin siis on aikaisemmin. Kuitenkin on lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat eivätkä he kuulu mihinkään uskontokuntaan ja jotka eivät halua osallistua mihinkään tunnustukselliseen uskonnonopetukseen.

Heille koulun on tarjottava elämänkatsomustietoa, joka voi pitää sisällään erilaisten elämänkatsomusten pohdiskelua ja tutustumista erilaisiin ajatusmalleihin. Kun yhteiskunta muuttuu moninaisemmaksi, oppilaat samassa koulussa voivat tulla monista uskontokunnista ja osa myös olla uskonnottomia, silloin uskonnonopetuksen järjestäminen voi tulla jo haasteeksi koululle. On puhuttu myös myös siitä, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistäminen voisi olla ratkaisu tähän haasteeseen.

Mutta käytännössä tämä ajatus on saanut vastustusta monilta tahoilta. Tunnustukselliseen uskonnonopetukseen osallistuvat haluavat säilyttää sen, että oppivat oman uskontokuntansa pääajatukset. Samoin elämänkatsomustietoon osallistuvat eivät halua välttämättä osallistua edes tunnustuksettomaan uskonnonopetukseen.

(Visited 90 times, 1 visits today)